Tänään keskiviikkona, kahden tunnin yöunien jälkeen.
Yöllä syntyi ajatukseni alkaa kirjoittaa blogia. Kaipa tämä on omaa terapointiani, tapaani käsitella asioita joissa olen huono, tai jotka pelottaa.
Elämäni on ollut viimeiset oikeastaan kuusi vuotta yhtä sirkusta ja myllerrystä. Lapsen syntymä, riitaisa avioero ja henkinen sekä fyysinen väkivalta, tärkeimpien ystävien menetys, sekä oman identiteetin rakentaminen alusta. Tässä keskeisimmät tapahtumat. Olen hämmästynyt miten selvisin kaikesta tästä näinkin vähillä naarmuilla. Viimeisin tapahtuma kuitenkin tuntuu ajoittain olevan liikaa.
Tapasin 15 vuotta sitten ihmisen, josta en pitänyt lainkaan ensitapaamisella. Tulen käsittelemään blogissani ainakin lähiaikoina paljon tätä ihmistä, joten annamme hänelle kuvitteellisen nimen, Erica. Erica saapui tupaantuliaisiini yllättäen ja kutsumatta, koska oli tavannut ystäväni edellisenä iltana baarissa. Hän oli kovaääninen, huomiohakuinen, hävytön ja jollain tavalla hän samaan aikaan ärsytti ja kiinnosti. Meistä tuli nopeasti läheisiä ystäviä ja vietimme todella paljon aikaa yhdessä. Muistan olleeni alakynnessä ystävyyssuhteessa sillä en ollut yhtä rohkea kuin Erica, yhtä kaunis tai yhtä häpeämätön. Koin usein että minun ajatukseni nollattiin ja jos minä saavutin jotain, Erica helposti mitätöi sen. Jossain vaiheessa sain tästä tarpeekseni ja häivytin Erican elämästäni.
Meni pari vuotta ja tapasimme jälleen. En muista miten, mutta aloimme liikkua yhdessä taas epäterveen paljon. Olimme yötä päivää yhdessä, ja ystävyytemme oli yhtä ylä- ja alamäkeä. Koin usein ärsyyntyneeni Erican besserwisseriydestä, ja tavasta mitätöidä ihmiset jotka ajattelivat eri tavalla. Kuitenkin toisaalta vietin elämäni hauskimmat hetket Erican kanssa. Hän tuki silloin kun olin romuna, puolusti mustasukkaisesti minua jos riitelin jonkun kanssa tai sain tyhmiä kommentteja baarissa. Kehitin häneen epäterveeen riippuvuussuhteen, olin riippuvainen hänen mielipiteistään ja kaipa aloimme jossain vaiheessa kilpailla keskenämme.
Muutimme yhteen. Asiat sujuivat hyvin niin pitkään kun Erica sai päättää kaikesta. Meni muutama kuukausi ja koin elämäni suurimman pettymyksen. Erica huijasi minua raha-asioissa. Jätti erään riidan päätteeksi vuokran maksamatta ja häipyi. Jälleen ystävyyteemme tuli parin vuoden tauko.
Tämän tauon aikana minä tapasin ihmisen kehen rakastuin ja menin naimisiin, sain lapsen. Tulimme jälleen toistemme elämään ja Erica tapasi miehenikin muutamia kertoja mutta riitaantui tämän kanssa välittömästi. Mieheni vaati minua JÄLLEEN katkaisemaan välit Ericaan ja tein sen. Raukkamaisella tavalla tällä kertaa. Erica ei muuta kuin tukenut ja ymmärtänyt minua tässä epäterveessä suhteessa mieheen josta olen nyttemmin eronnut. Minä kohtelin häntä nyt huonosti.
Ehkäpä tässä riittämiin ekalla kertaa. Jatkan myöhemmin. Kiitos ajastasi, mahdollinen lukijani 🙂
