Kun on saanut etäisyyttä tapahtumiin..
…Ymmärrän miten paljon parempi ratkaisu tämä ”ero” ystävästäni on. On kuin jatkuva taakka olisi pudonnut harteiltani. Eli kyllä, Ericasta oli tullut energiaa imevä rasite. Kuulen yhteisiltä ystäviltämme kuinka hän päivittää facebookissa esim. miehensä syntymäpäivistä, joihin meidät oli kutsuttu, mutta jonne emme luonnollisesti menneetkään välien mentyä poikki. Paikalla oli Erican kaksi ystäväpariskuntaa. Hänen miehensä synttäreillä. Eikä yhtäkään miehen ystävää. Jotenkin nyt ymmärrän miten valtava riippakivi Erica oli. Hän vei energiaa, vaati ehdotonta huomiota, hyväksyntää, ystävyyttä jossa ei ollut muulla tilaa.
1,5 vuotta sitten Erican vanhin lapsuuden ystävä kilahti viimeisen kerran Ericalle. Nämä kaksi olivat olleet ystäviä ala-asteelta asti. Erican ystävä, olkoon hän nyt vaikka Hanna, ilmoitti Ericalle, ettei enää kertakaikkiaan jaksa tämän draamaa, muiden ihmisten huonoa kohtelua, raivareita ja huonoa käytöstä. Lähes sanasta sanaan mistä minä Ericalle myös suutuin. Erica ilmoitti ettei kaipaa ystäväänsä Hannaa, eikä ole ollut tähän sen koommin yhteyksissä. Olen siis jo toinen läheinen ystävä lyhyen ajan sisällä joka samasta syystä lopettaa ystävyytensä Ericaan. Sen sijaan että hän avaisi silmänsä, ja tajuaisi että vika voi tosiaan olla hänessä itsessään, hän ylimielisesti ja dramaattisen loukkaantuneesti sulkee kaikki eri mieltä olevat ihmiset elämästään. Mutta, kuten todettu, not my problem anymore.
