..jatkoa eiliseen.
Olin siis 6 vuotta yhdessä miehen kanssa joka käytti surutta henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ystävyyssuhteeni kiellettiin ja siksi tekemisissä oleminen Erican kanssa jäi vähäiseksi. Kuitenkin avioliittoni viimeisenä kesänä lähennynin Erican kanssa taas ja syksyllä, kun ero sitten tuli, hän oli suurin mahdollinen tuki ja turva. Ilman häntä en olisi erota selvinnyt niin pienillä kolhuilla, loppujen lopuksi. Ystävyytemme jatkui intensiivisen kiihkeänä ja vietimme kaiken vapaa-aikamme yhdessä. Erica oli myös mennyt naimisiin ja hänen miehensä oli mukana kaikessa. Nopeasti huomasin että mies oli ihminen vailla mielipiteitä, omaa tahtoa, tai uskallusta laittaa lainkaan vastaan voimakastahtoiselle Ericalle. Erica saneli parisuhteessaan kaiken. Painotan sanaa KAIKEN. Mies alistui ja myötäili. Minua ihmetytti ja ärsytti moinen munattomuus. Ajan kanssa minua alkoi ärsyttää asetelma, jossa aina kun olimme asioista eri mieltä, Erica veti miehensä mukaan, ja se oli kaksi vastaan yksi AINA. Vaikka mies olisi tuntia aiemmin ollut minun kanssani samoilla linjoilla, Erican tullessa huoneeseen hän muutti välittömästi mielipiteensä myötäilemään Ericaa.
Erica tuli raskaaksi. Minä olin ensimmäinen jolle hän kertoi tästä. Raskausaika oli suoranaisesti yhtä helvettiä. Hänen käytöksensä oli sietämätöntä ja hän salli itselleen sen, koska olihan hän raskaana ja silloin mielialan heittelyt olivat sallittuja. Hänellä ei ollut mitään rajoja, kaikki käytös oli sallittua. Minä sain tietysti osani tästä, mutta siedin, koska koin Erican olleen niin suurena tukena minulle eron aikaan. Lapsi syntyi ja Erica halusi että tulen heille viikonlopuksi vauvan ollessa viikon ikäinen. Erica oli onnellinen, mutta väsynyt. Vauva oli ihana. Tosin tajusin heti että Erica tietää nyt viikon äitinä oltuaan vauvanhoidosta kaiken, ja varoin visusti antamasta mitään vinkkejä, joita olin itse kokenut hyödyllisiksi oman, jo esikouluikäisen lapseni ollessa vauva. Vinkit ja neuvot Erica ohitti ylimielisesti tuhahdellen. Ilta päätyi katastrofiin. Erican vaihtaessa vaippaa vauvalleen, hän pyysi oman lapseni katsomaan toimitusta vierestä. Lapseni meni kiinnostuneena. Vauva pissasi yhtäkkiä Erican päälle ja lapseni purskahti nauruun. Erica sai täysin kontrolloimattoman raivokohtauksen. Hän huusi lapselleni joka säikähti niin että tuli hysteerisesti itkien luokseni. Erican mies liittyi huutokerhoon ja raivosi myös lapselleni. Poistuimme välittömästi asunnosta. Tämän episodin jälkeen en kuullut Ericasta mitään. Minusta piti tulla lapsen kummi, mutta minua ei edes kutsuttu ristiäisiin. Olin surullinen, mutta omallatavalla helpottunut. Erican siskosta tehtiin vauvan kummi. Olin yllättynyt tästä, sillä Erica arvosteli aina siskonsa elmäntapaa, ollen samalla kateellinen siskonsa menestyksestä. Erican ja minun yhteinen ystävä poisti minut tässä vaiheessa kavereista facebookissa, selittämättä mitenkään. En ollut siis ollut koskaan mitenkään huonoissa väleissä tämän ihmisen kanssa, päin vastoin.
Meni puolisen vuotta, kun Erica lähestyi minua. Hän kertoi kuinka raskasta vauvan kanssa oli, kuinka olisi kaivannut tukeani pikkuvauva-aikana. Sanallakaan hän ei maininnut että hänen järjettömässä raivokohtauksessaan olisi ollut syytä siihen etten minä ollut häneen yhteydessä. Itsekään hän ei ollut minuun. Minun vikani oli, etten sanonut suoraan miten epähyväksyttävää sellainen käytös lasta kohtaan on, kuin miten Erica oli käyttäytynyt lastani kohtaan. Lähennyimme taas ja kesän myötä Erica jaksoi usein muistuttaa miten rankkaa vauvan kanssa oli. Erica kertoi että hänen ystävänsä (josta edellisen kappaleen lopussa kerroin) oli poistanut minut facebook kavereistaan koska olin hänen mielestään huono ystävä Ericalle kun en tukenut pikkuvauva aikana. Olin tyrmistynyt, että MINUN niskoilleni sälytettiin taas syyt, vaikka tosiasiassa Erica oli käyttäytynyt huonosti. Sivuutin tämän ja ajattelin olla isompi ihminen kuin Erica tai hänen hölmö ystävänsä.
Olimme taas yhteyksissä, mutta minulla oli uusi miesystävä ja elämässä paljon uusia ihmisiä, joten emme tavanneet niin usein kuin mitä Erica olisi halunnut. Olin lisäksi alkanut tiedostaa, että ystävyyssuhde Ericaan ei ollut terve enkä itseasiassa enää nauttinut hänen seurastaan samalla tavalla. Aloin ärsyyntyä toden teolla hänen mustavalkoisesta ajattelustaan, muita surutta tuomitsevasta asenteestaan ja omasta ehdottomuudestaan. Lisäksi Ericaan oli tullut piirre, jota en ollut ennen huomannut niin selvästi: Rahasta oli tullut kohtuuttoman tärkeää. Erica vertaili itseään ja miestään jatkuvasti minuun ja mieheeni ja uteli tarkkaan paljonko tienaamme, jne jne. Lisäksi hänen humalakäyttäytymisensä oli aivan kammottavaa. Huomiohakuista, törkeää, kaikilla mahdollisilla normeilla mitattuna ala-arvoista. En enää kehdannut viedä häntä muiden ystävieni seuraan, sillä hänen käytöksensä oli niin kamalaa. Hänen lassukka-miehensä vakuutteli että Erica käyttäytyi ihan hyvin, eikä kritisoinut silloinkaan kun Erica näytti paljaita tissejään baarissa tai ilmoitti miehensä ollessa vieressä toiselle miehelle ”panisin sua ellen olisi naimisissa”. Minulle tämä kaikki alkoi olla vaan liikaa. Tästä mistään ei voinut Ericalle sanoa, ilman että hän hyökkäsi takaisin ja ilmoitti että ”itse käyttäydyt yhtä huonosti”. Usein hän perusteli käytöstään myös sillä, että hänen miehensä mielestä se oli ok,. jolloin minä olin se nirppanokka ja valittaja.
Kerroin Ericalle, että aiomme mieheni kanssa ostaa asunnon. Erica epäili heti ensiksi saisimmeko ensinkään lainaa. Kun saimme lainan ja kerroin minkä hintatason asuntoja etsimme, Erica vähätteli tätä ja kommentoi että ”eihän tuolla summalla saa mitään”. No saimme kuitenkin täsmälleen sellaisen asunnon kun halusimme. Sen sijaan että Erica olisi iloinnut puolestamme, hän marisi kuinka heidän ylihintainen asuntonsa ei mene kaupaksi, eikä kukaan tule edes katsomaan.
Sitten tapahtui lopullinen kliimaksi. Erica oli miehensä kanssa käymässä luonamme, kun annoin asiantuntija-apua liittyen miehensä työsopimukseen. Koko tämän ajan hän sätti miestään syyttäen tätä ”elämänsä pilaamisesta” (koska työsopimus oli hiukan huono ja tarkoitti että miehensä sai käteen noin 200-300 euroa vähemmän kuin mitä toisenlaisella sopparilla olisi saanut). Heidän vierailunsa jälkeen tyttäreni totesi minulle, että ”Erica puhuu kaikille muille aina nätisti paitsi XXXX:lle (miehelleen) ” Minun mieheni sanoi että jos puhuisin hänelle koskaan tuhon sävyyn kuin Erica puhuu miehelleen, hän jättäisi minut.
Mietin asiaa yön yli ja päätin sanoa tästä Ericalle. Tiesin että todennäköisin vastaus olisi silmitön raivari ja puolustelu ja vastahyökkäys. Olin oikeassa, sillä kun otin puheeksi Erican tavan puhua miehelleen, hän vastasi välittömästi että ”tietäsit itse kuinka paljon susta puhutaan paskaa”. Lisäksi hän veti jotain ikivanhoja juttuja esillle, kuten käytökseni eron aikaan, kuinka olin ollut silloin huonokäytöksinen jne.
Keskustelun päätteeksi sain ”Sovintoyritys” -otsikolla sähköpostin Ericalta. Hän pyysi anteeksi reaktiotaan, mutta samaan hengenvetoon puolusteli itseään vedoten elämäntilanteeseen (taas kerran). Syytteli minua erinäisistä asioista. Viesti oli näennäisesti anteeksipyyntö, mutta pohjimmiltaan selvitys siitä miksi hänellä on oikeus taas kerran käyttäytyä kuten on käyttäytynyt ja kuinka epätäydellinen ihminen minä olen.
Sain tarpeekseni ja lähetin hänelle vastauksen, jossa sanoin asioista kerrankin täysin suoraan. Sanoin että olen lopen kyllästynyt tähän ”ystävyyssuhteeseen” jossa toinen on täysin rajaton ja saa käyttäytyä ihan miten vaan, vedoten aina sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Olin nyt lähes 15 vuotta kuunnellut hänen kriisejään ja syitään huonoon käytökseen. Sanoin, että koska Erica kokee oikeudekseen sanoa loukkaavia asioita muille vedoten ”rehellisyyteen ja suorapuheisuuteen”, on hänellä velvollisuus myös kestää sitä itsestään. Oikeuksia ei saa ilman velvollisuuksia. Annoin tulla kaiken. Mutta, myönsin myös täysin avoimesti ja rehellisesti olevani monessa suhteessa epätäydellinen, huono ja vaikea ihminen. Myönsin epäröimättä kuinka olen tehnyt paljon virheitä elämässäni, kohtelen itse ihmisiä huonosti ja koen jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä että tiedostan omat puutteeni. Lisäsin myös että ystävyys on sellaista, että negatiivisiakin asioita sanotaan suoraan ja annetaan palautetta asioista joista ei ole kiva sanoa.
Vastaus häneltä tuli 2 päivän päästä. Hän ilmoitti lyhyesti, että ei halua enää koskaan olla kanssani missään tekemisissä. Olen empatiakyvytön, kylmä, aggressiivininen, alentava. Hän poisti minut facebook-kavereistaan. Hänen miehensä, jonka kanssa minulla ei ollut siis mitään riitaa, kirjoitti facebook seinälleni minun olevan ”sokea ämmä” ja poisti sekä blokkasi minut ystävistään. Myös yhteinen ystävämme, jonka olin tunteunut yli kymmenen vuotta, poisti minut facebook kavereistaan.
Olen samalla aikaa ihmeissäni, loukkaantunut, helpottunut, syyllisyydentuntoinen.
